HIUKSET JA IHON TEHTÄVÄ
1.IHON RAKENNE
Iho on elimistön uloin ja suurin elin, jonka kerroksia ovat orvaskesi, verinahka ja ihonalaiskerros. Sen kokonaispinta-ala on aikuisella 1,5–2,0 m², paksuus ilman ihonalaiskudosta 1–4 mm ja massa noin 5 % koko kehon massasta. Jos ihonalaiskerros lasketaan mukaan, kokonaismassaksi saadaan 15–25 % kehon massasta.[1] Iho toimii aistin-, eritys- ja säätelyelimenä sekä varasto- ja suojarakenteena. Lisäksi iho muodostaa melaniinia ja osallistuu D-vitamiinin valmistusprosessiin.
Epidermis:
0.05-0.2 mm paksuinen ihon päällimäinen kerros. se ei sisältä lainkaan veri tai imusuonia. Epidermis uusiutuu jatkuvasti sen alimman kerroksen. Epidermis koostu neljassa kerroksesta
sarveissolu kerros : koostu kuolleista kudoksista
Jyväissolukerros : solujen sisällä valmistuu keratohyaliinijyväisiä jotka muuttuvat keratiiniksi.
Okasolukerros : okasolu kerroksessa sijaitse langerhansin soluja jotka osallistuvat elimiston
puolustusjarjestelmaan
Tyvisolukerros : Epidermiksen alin kerros joka koostu mummallisistä jakantuuvista tyvisoluista
Dermis:
Eli verinahka 0,5-2 mm paksua sidekudosta joka koostuu kollageenista ja elastiinista
Subkutis:
Subkutis on ihonalainen rasvakudos paksuus riippu ihmisen rasva kudoksen määrästä.
2.KUVA IHOSTA JA SEN KERROKSESTA:
3.HILSEILY
kiintyyt solujen tuonto. Hius pohjan epätasapaino tila, joka ilmene ihon pinnan näkyvänä hilsenä. Hilse on ihosta irronneiden kuolleiden ihosolujen muodostamaa eloperäistä eritettä. Hilseen muodostuminen eli hilseily tapahtuu ihmisellä erityisesti päänahassa. Lisääntynyt hilseily johtuu useimmiten päänahan liiallisesta kuivumisesta, mutta pitkään jatkuva hilseily voi olla myös oire jostakin ihotaudista (esimerkiksi psoriasis, atooppinen ihottuma, maitorupi tai taliköhnäihottuma). Hilse ei ole sairaus, vaan pikemminkin hiuspohjan ihon epätasapainotila. Normaalisti hiuspohjasta irtoaa soluja pieninä osina eikä niitä juurikaan huomaa, mutta jos hiuspohja jostain syystä kiihdyttää solutuotantoa, alkaa hilseily. Hilse itsessään ei ole mitenkään vaarallista, mutta se koetaan monissa tapauksissa kiusalliseksi.
4. RASVAINEN HIUSPOHJA:
Hius pohja ja hiukset tuntuvat oljymäisiltä ja rasvaisilta sormenpäällä hierottäessä. Hius pohja on punottava ja kutiava ja sinä on finneja. Kun sarveistuneesseen ihosolukkon sekoituu taia, hikea, baktereita ja muu liika.
Kuiva hiuspohja:
Kuiva hius pohja hilseile. Hius pohjan kuivumista voivat aiheutta säätilasta johtuvat ilmiöt. Kuiva hilse irtoa hiuspohjasta helposti pienehkoinä hiukkaisina.
Herkä hiuspohja:
Iho voi oireilla hilseilemällä, jos se ärsyntyy. Ärsyntynyt hiuspohja kutise punoitta ja kiristää. Herkä hiuspohja on usein kuiva ja reagoi helposti ilmankosteuden muutoksiin, kemiallisiin käsittelyihiin, liian voimallisen mekaanisen käsittelyyn tai sopimattomiin tuotteisin. Ihon ärsytys reaktio ilmene punoituksena, kuumotuksena, rakuloina ja hilseilynä-
5. IHON TEHTÄVÄT:
Iho suoja kehoa, Iho toimii sulkuna. Ihon pinta on varsin hapan (pH 4,5–5,5), minkä vuoksi se on epäsuotuisa ympäristö bakteereille ja kemikaaleille. Sulku suojaa meitä myös paineelta ja kulumiselta.
säätele kehon lämpotila, Kun altistumme kylmälle, ihon pienet verisuonet supistuvat, jolloin ihon läpi kulkee vähemmän verta. Näin kehosta vapautuu vähemmän lämpöä ja iho näyttää kalpealta. Kuumassa verisuonet puolestaan laajenevat ja verta pääsee kiertämään enemmän. Kun lämpöä vapautuu kehosta, iho muuttuu punaiseksi, ja hikoilu tehostaa edelleen lämpötilan laskua.
Pitää kehon kosteana, kuolleet ihosolut muodostavat sulun, joka pitää kosteuden ihon sisällä ja pitää sen joustavana. Kun ihosulku tuhoutuu esimerkiksi saippuan ja veden vuoksi, iho menettää kosteutta ja siitä tulee kuivaa ja hilseistä. Tämä voi lisätä myös ihottuman riskiä.
Säätelee nestetasapainoa, Hikoilu on tärkeää kehon suolamäärän säätelemiseksi. Hikoilun määrä riippuu iästä, lämpötilasta ja fyysisestä aktiivisuudesta. Yleensä hikoilemme noin ½ litraa vuorokaudessa.
1.IHON RAKENNE
Iho on elimistön uloin ja suurin elin, jonka kerroksia ovat orvaskesi, verinahka ja ihonalaiskerros. Sen kokonaispinta-ala on aikuisella 1,5–2,0 m², paksuus ilman ihonalaiskudosta 1–4 mm ja massa noin 5 % koko kehon massasta. Jos ihonalaiskerros lasketaan mukaan, kokonaismassaksi saadaan 15–25 % kehon massasta.[1] Iho toimii aistin-, eritys- ja säätelyelimenä sekä varasto- ja suojarakenteena. Lisäksi iho muodostaa melaniinia ja osallistuu D-vitamiinin valmistusprosessiin.
Epidermis:
0.05-0.2 mm paksuinen ihon päällimäinen kerros. se ei sisältä lainkaan veri tai imusuonia. Epidermis uusiutuu jatkuvasti sen alimman kerroksen. Epidermis koostu neljassa kerroksesta
sarveissolu kerros : koostu kuolleista kudoksista
Jyväissolukerros : solujen sisällä valmistuu keratohyaliinijyväisiä jotka muuttuvat keratiiniksi.
Okasolukerros : okasolu kerroksessa sijaitse langerhansin soluja jotka osallistuvat elimiston
puolustusjarjestelmaan
Tyvisolukerros : Epidermiksen alin kerros joka koostu mummallisistä jakantuuvista tyvisoluista
Dermis:
Eli verinahka 0,5-2 mm paksua sidekudosta joka koostuu kollageenista ja elastiinista
Subkutis:
Subkutis on ihonalainen rasvakudos paksuus riippu ihmisen rasva kudoksen määrästä.
2.KUVA IHOSTA JA SEN KERROKSESTA:
3.HILSEILY
kiintyyt solujen tuonto. Hius pohjan epätasapaino tila, joka ilmene ihon pinnan näkyvänä hilsenä. Hilse on ihosta irronneiden kuolleiden ihosolujen muodostamaa eloperäistä eritettä. Hilseen muodostuminen eli hilseily tapahtuu ihmisellä erityisesti päänahassa. Lisääntynyt hilseily johtuu useimmiten päänahan liiallisesta kuivumisesta, mutta pitkään jatkuva hilseily voi olla myös oire jostakin ihotaudista (esimerkiksi psoriasis, atooppinen ihottuma, maitorupi tai taliköhnäihottuma). Hilse ei ole sairaus, vaan pikemminkin hiuspohjan ihon epätasapainotila. Normaalisti hiuspohjasta irtoaa soluja pieninä osina eikä niitä juurikaan huomaa, mutta jos hiuspohja jostain syystä kiihdyttää solutuotantoa, alkaa hilseily. Hilse itsessään ei ole mitenkään vaarallista, mutta se koetaan monissa tapauksissa kiusalliseksi.
4. RASVAINEN HIUSPOHJA:
Hius pohja ja hiukset tuntuvat oljymäisiltä ja rasvaisilta sormenpäällä hierottäessä. Hius pohja on punottava ja kutiava ja sinä on finneja. Kun sarveistuneesseen ihosolukkon sekoituu taia, hikea, baktereita ja muu liika.
Kuiva hiuspohja:
Kuiva hius pohja hilseile. Hius pohjan kuivumista voivat aiheutta säätilasta johtuvat ilmiöt. Kuiva hilse irtoa hiuspohjasta helposti pienehkoinä hiukkaisina.
Herkä hiuspohja:
Iho voi oireilla hilseilemällä, jos se ärsyntyy. Ärsyntynyt hiuspohja kutise punoitta ja kiristää. Herkä hiuspohja on usein kuiva ja reagoi helposti ilmankosteuden muutoksiin, kemiallisiin käsittelyihiin, liian voimallisen mekaanisen käsittelyyn tai sopimattomiin tuotteisin. Ihon ärsytys reaktio ilmene punoituksena, kuumotuksena, rakuloina ja hilseilynä-
5. IHON TEHTÄVÄT:
Iho suoja kehoa, Iho toimii sulkuna. Ihon pinta on varsin hapan (pH 4,5–5,5), minkä vuoksi se on epäsuotuisa ympäristö bakteereille ja kemikaaleille. Sulku suojaa meitä myös paineelta ja kulumiselta.
säätele kehon lämpotila, Kun altistumme kylmälle, ihon pienet verisuonet supistuvat, jolloin ihon läpi kulkee vähemmän verta. Näin kehosta vapautuu vähemmän lämpöä ja iho näyttää kalpealta. Kuumassa verisuonet puolestaan laajenevat ja verta pääsee kiertämään enemmän. Kun lämpöä vapautuu kehosta, iho muuttuu punaiseksi, ja hikoilu tehostaa edelleen lämpötilan laskua.
Pitää kehon kosteana, kuolleet ihosolut muodostavat sulun, joka pitää kosteuden ihon sisällä ja pitää sen joustavana. Kun ihosulku tuhoutuu esimerkiksi saippuan ja veden vuoksi, iho menettää kosteutta ja siitä tulee kuivaa ja hilseistä. Tämä voi lisätä myös ihottuman riskiä.
Säätelee nestetasapainoa, Hikoilu on tärkeää kehon suolamäärän säätelemiseksi. Hikoilun määrä riippuu iästä, lämpötilasta ja fyysisestä aktiivisuudesta. Yleensä hikoilemme noin ½ litraa vuorokaudessa.
Kommentit
Lähetä kommentti